Kateuden ja katkeruuden tunnetta ilmassa

Kateus ja katkeruus. Tänään on juuri oikea päivä kirjoittaa näistä. Aloitetaan työkuvioista... 

Olen koko kymmenvuotisen työurani aikana ollut "vakituinen sijainen" eli tehnyt kymmeniä määräaikaisia työsopimuksia, suurimmaksi osaksi samalle työnantajalle. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on kiertänyt minua kuin kissa kuumaa puuroa. Viimeisimmän työhaastattelun pisteitä kysyessäni sain kuulla olevani yhteistyötaidoton, joustamaton ja organisaatioon sopimaton. Ilmeeni oli alkuun kutakuinkin tällainen 😳, kunnes valtava pahamieli ja itku alkoi purkautua. Voisiko sitä "parempaa" kiitosta saada vuosien sijaistamisesta, tyytymisestä lyhyisiin sopimuksiin, epävarmuudesta ja työnkuvan muutoksista? Loppujen lopuksi en voi kuin ihmetellä, miksi sopimuksiani on uusittu kerta toisensa jälkeen jos olen noin huono työntekijä...

Tämä aamu alkoi myös varsin "mallikkaasti". Minulla on vielä voimassa oleva määräaikainen työsuhde edellä kuvatulle työnantajalle. Parin palkkasihteerin kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen lopputulos oli se, että minulle on maksettu muutama tonni liikaa palkkaa ja nyt ne vaaditaan takaisin. Eihän siinä jos olisi paksu lompakko, mutta tällä kotihoidontuesta koostuvalla alle 500€ kuukausitulolla moinen yllätys ei hirveesti naurattanut. Eikä naurata vieläkään. Jos tililleni on joskus "ylimääräistä rahaa" eksynyt, on se sieltä myös aika nopsaan hävinnytkin. 

Tällä hetkellä oma katkeroitunut fiilis on, että olen osaamaton ja paska työntekijä jonka pitää vielä maksaa itsensä ulos puljusta 😭. Näiden asioiden vuoksi poden tällä hetkellä kovaa ammatti-identiteetti kriisiä ja koen olevani jonkinlaisessa risteyskohdassa työurallani. Mihin suuntaan lähteä vai kääntyäkö takaisin? (Tällä hetkellä takaisin kääntyminen ei ole lainkaan vaihtoehtona.)

Mistä muusta olen kokenut kateutta ja katkeruutta.


Toisten elämästä. Miten se aina kuulostaakin kaikilla muilla menevän niin hyvin 🙄. Vaihdetaan työpaikkaa kun siltä tuntuu, rakennetaan oma koti tai remontoidaan, ajellaan uudella autolla, matkustellaan, otetaan viikonlopun pikalomia kylpylöissä, on lastenhoitoapua, parisuhdeaikaa, täydellinen aviopuoliso, loistokkaat häät, hyvin käyttäytyvät lapset ja heidän 10 todistukset, täydellisesti sisustettu ja siisti koti, on harrastuksia ja omaa aikaa ja... KAIKKEA!!! Ja miten toisilla on aikaa kaikkeen? Voiko toisilla olla vuorokaudessa enemmän tunteja vai käveleekö niiden kello hitaammin... 🤔

Sosiaalinen media - siinä yksi parhaimmista kateuden aiheuttajista. Kommentoikaa alle HEP, mikäli olette joskus päivittäneet omalle somekanavallenne jotakin "julkaisukelvotonta arjestanne" kuten vaikkapa:
* mies ja lapset unohti äitienpäivän
* ihan OIKEASTI likaisia astioita täynnä oleva tiskiallas
* lapsen 4 tai 5 todistuksessa
* kesälomareissu takapihalle kun muuhun ei ole varaa
Suorastaan odotan kommenttien tulvaa.. 🙄

Punainen tupa ja perunamaa, aviomies, kaksi lasta, farmarivolvo ja kultainennoutaja. Tämähän se on se, mikä kaikkien pitää elämässään saada tai olet epäonnistunut ja onneton ihminen. Varmasti suurin osa ihmisistä (tai en minä tiedä mutta siltä minusta tuntuu), ei stressaa moisista elämäntavoitteiden saavuttamisista. Mutta kun on tämmöinen - omasta mielestään elämässään epäonnistunut kateellinen - ihminen, niin sitä tulee stressattua ja itkettyä noidenkin puutetta 😭.

Miksi sitten ei voi vaan olla onnellinen siitä mitä itsellä on tällä hetkellä. - Siksi kun masentuneen aivoilla ajateltuna itsellä ei ole yhtään mitään hyvää! Ei auta vaikka naapurin tätin kummin kaiman kissanpentukin tulisi sanomaan, että "vau, sulla on tätä ja tuota, vähänkö oon kateellinen", koska pääni on täytetty minulta puuttuu -ajatuksilla. Tällaiset masennusvaiheet ovat todella raskaita itselle ja aivan varmasti myös läheisilleni. Tällä hetkellä koen olevani vaiheessa, jossa jo tiedostan ettei muillakaan elämä aina niin ruusuista ole mutta en pysty ikäänkuin sisäistämään asiaa. Pystyn (näköjään) kirjoittamaan tunnetta mutta jokin oikosulku päästäni vielä löytyy, koska kateus ja katkeruus pääsee vielä ottamaan valtaa.

Tänään päätin, että tästä lähtien valokuvaan ja kirjoitan instan puolelle joka päivä ainakin yhden asian, minkä koen olevan juuri sinä päivänä hyvää. Tästä ei tule helppoa mutta yritetään. 

Tämän päivän hyvä asia oli kahvitteluhetki lettujen, kermavaahdon ja tuoreiden mansikoiden kera 😋, seurana ihana naapurini ❤️ 

Kommentit

  1. Tiedätkö, että huomasin kirjoitusta lukiessa, että pidämme kateuden arvoisina ihan eri asioita. Esim. itseäni ei haittaa tiskivuoret, tai äitienpäivän unohtanut puoliso. Mä olen sen sijaan ihaillut Sinun omistautunutta katsekontaktia ja tapaa vilkuttaa lapsellesi päiväkodin portilla, pitkälle kohti parkkipaikkaa johtavaa käytävää vielä kävellessäsikin. Aivan toissijaista, millaiseen autoon mahdoitkaan sitten pujahtaa - se ei ollut läheskään yhtä kiinnostavaa. Olen myös ihaillut suuresti nimimakuasi - lastesi nimet ovat aivan älyttömän kaunis pari. Olen näiden lisäksi yrittänyt ottaa mallia kokousten puheenjohtajana toimimisesta Sinulta, jämpti ja selkeä ote teki vaikutuksen.
    En ole mielen toimintojen asiantuntija, mutta voisikohan olla niin, että oletkin oikeasti taidokas monissa asioissa, mutta sijoitat hyvän muihin ihmisiin? Olen lukenut teoriasta, että kun mieli on masentunut, ihminen säilöö omat hyvät ominaisuudet toisiin ihmisiin ikään kuin parempaan säilöön - vähän kuin orava pähkinät talvivarastoon.
    Parempaa vointia t. AT aiemmasta naapurista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AT ❤️ Olen lukenut kommenttiasi monet kerrat kyyneleet valuen. Ihana kuulla mitä toiset minussa näkevät. ❤️

      Poista
  2. Juu, välillä en oikein usko, onko se edes todellista elämää, mitä siellä somessa näytetään. Mutta hep, on ollut kuvia koiran oksennuksista, epämääräisistä pyykkikasoista jne.
    Aloitin juuri blogisi lukemisen. Mistä blogisi alkoi, tuli mieleen kuin kirjoittaisit minun tarinaani. Nyt olen lukenut tänne asti. Olet ihanan rehellinen, samaistuttava ja kirjoitat hyvin. Todella hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti