Koko perheen viikonloppu

Viikonloppu ja koko perhe kotona. Ihan oikeasti vain kotona. Sohvalla loikoilua ja rajattomasti ruutuaikaa. Yövaatteissa koko päivä. Ruokailut joko sohvalla tai sängyllä. Istuen tai köllötellen. Halutessaan myös peittokasan alla. Ruokalistalla mm. hedelmiä, piltti-soseita, jäätelöä, suklaata, keksejä, erilaisia mehuja, mustikkasoppaa, limppareita... Oikeastaan periaatteella: saa syödä ja juoda ihan mitä haluaa.

Kuulostaa varmaan hurjan kivalta viikonlopun vietolta, eikö vain?

Todellisuudessa viikonloppu on ollut kaikkea muuta paitsi kiva. Meille nimittäin änkesi vierailulle vatsatauti. Jo ajatuksenakin niin inhottavan ällöttävä tauti. Tauti, jonka sairastamista kammoan niin paljon että pelkästään kuullessani jonkun kummin kaiman jossain sairastuneen, minulla alkaa välittömästi velloa vatsassa. 🤢 Onneksi vatsatauti on kiertänyt minut kaukaa viimeisen 4 vuoden ajan ja toivottavasti pitää jatkossakin vähintään yhtä pitkiä vierailuvälejä. Muistelen että lapsena ollessa sitä oksennettiin vähintään kerran vuodessa tai ainakin niin usein että aikuisiällä en ole voinut keltaista Jaffaa enää juoda, koska se tuo välittömästi mieleen oksentamisen.

Tällä kertaa vatsatauti toi mukanaan aivan järkyttävän kipeät vatsanväänteet joita sitten riittikin puolesta vuorokaudesta vuorokauteen. Onkohan aika kullannut tässäkin muistot vai onko tautityyppi vain erilainen aiempiin verrattuna. 🤔 Joka tapauksessa, yritäpä hoitaa lapset samalla kun istut sohvalla kippurassa eestaas itseäsi heijaten kyynelien valuessa silmistä, kun sattuu niin paljon. Onneksi, siis todellakin ONNEKSI sairastimme pahimman vatsakipuvaiheen miehen kanssa perätysten, mutta onhan se silti aika rankkaa. Ja se tunne kun taapero hakeutuu syliin, haluaa halata ja ottaa iltamaitoa rinnalta, mutta itse on niin kipeä ettei haluaisi kenenkään koskevan. 😭 Lopulta taisin itkeä jo enemmän sitä etten jaksa hoitaa lapsiani ja että mitä heille käy jos en selviä tästä. 😭😭

Nyt ehkä uskallan sanoa jo, että selvisin onneksi! Vaikka vatsaa vääntää vielä ajoittain ja olo on heikko, suunta on kuitenkin parempaan päin. Tänään olen jo pystynyt tarjoilemaan perheen miesväelle heidän tilauksiaan sinne peittokasan alle sänkyyn tai sohvalle. Ilmeisesti "saa mitä haluaa" ruoka- ja juomalistani ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, sillä tilauksia tuli hyvin vähän , jopa niin vähän että aloin tarjoilla vaikkei tilauksia tullutkaan. Parhaiten kauppansa teki särkylääkkeet ja kylmät juomat - nekin vain hyvin pieninä annoksina.

Kuumemittarin pattereita on myös ahkerasti kulutettu viikonlopun aikana, kun mittari on kiertänyt kainalosta toiseen. On ollut sahaavaa kuumetta, tasaista kuumetta, pientä lämpöä, korkeita kuumepiikkejä ja varmaan kaikkea muutakin mikä vaan voi olla mahdollista. Lopputuloksena kukaan ei muista enää, kuka sai kovimmat lukemat vaikka alkuun siitäkin taidettiin yrittää kisata.

Juuri nyt oma olo alkaa olla aika väsynyt. Lapset on nukahtaneet mutta minä arvon omaa nukkumapaikkaani. Menisikö taaperon viereen missä yleensä nukun vai vielä kuumeilevan koululaisen, joka nukahti sohvalle. Mielessä pyörii myös huoli, uskallanko nukahtaa ollenkaan jotta varmasti kuulen jos huono olo lapsella yllättää. Jos oma vatsakipu oli suorastaan jäätävää, niin ei tämä sairastavien lasten seuraaminenkaan kovin kivutonta ole. 😭 Huoli on valtava vaikka kyseessä onkin vain "tavallinen vatsatauti".
Jospa tämä menisi pian ohi 🙏

Lopuksi:
Tsemppiä kaikille lapsiperheille joissa sairastellaan ❤️ ja erityisesti heille joissa sairastetaan ihan jotain muuta kuin "tavallista vatsatautia". ❤️

Kommentit