Joulukuun eka ja vintiötontut ilmoittivat ensimmäistä kertaa itsestään 🎄
Istuivat aamulla kiltisti keittiön pöydällä kynttilöiden päällä.. Sen verran olivat kuitenkin kujeilleet että pojille tarkoitetut uudet heijastinvaljaat olivat piilottaneet 😱 Eikä mitään vihjettä missä ne voisi olla... Löytyivät lopulta kouluun lähdön hetkellä poikien kengistä 😅
⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐
Viime aikoina olen ollut valtavan innostunut kaikesta näpertelystä. Olen tehnyt niitä käpyaskarteluja (kyllä, vieläkin 😅), joulukalentereita, sytykesipsejä ja - ruusuja, narupalloja... ja vaikka mitä 🤗 Yritän tehdä näistä tarkemman oman postauksensa myöhemmin.
On ollut ihana huomata, että jokin tekeminen voi olla niin kivaa ja kokea onnistumisia sekä ilon tunteita. Aikaa tälle näpertelylle on tosin vaikea löytää ja useimmiten pieniä apukäsiä on ollut ainakin yhdet mukana. Pakko myöntää että väliin tuntuu todella rasittavalta kun joka välissä saa olla neuvomassa toista, eikä se oma työ juurikaan ennätä edistyä. Mutta vastakohtana: on aika huikeaa seurata kaksivuotiaan sinnikkyyttä opettelussa ja uusien taitojen karttumista. Pikkuneiti piirtää ja värittää jo hienolla kynäotteella sekä hyvin kuvioihin kohdentaen, kertoo mitä on piirtänyt, maalaa omatoimisesti vesiväreillä, leikkaa saksilla paperista silppua ja liimailee paloja toiseen paperiin. Taideteosten pino alkaa olla jo aikas valtava 🥰 Ja päivä päivältä hän selviytyy yhä enemmän touhuistaan omatoimisesti ❤️
Toisaalta kaikki tämä on opettanut myös minua. Kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja keskeneräisyyden sietäminen ovat saaneet harjoitusta ihan reippaasti. Välillä asiat ahdistaa mutta välillä niihin osaa suhtautua "sormien läpi katsoen", ja tässä olen ylpeä itsestäni 🙏
Kommentit
Lähetä kommentti