Sometauko.
Tai ehkä paremminkin blogi tauko.
Se alkoi ihan yhtäkkiä, se tunne, että nyt en voi enää kirjoittaa. Ajatuskin kirjoittamisesta teki pahaa ja oksetti. Samoin pelkkä aikaisempien kirjoitusten silmäily...
Olin aivan ihmeissäni näistä tuntemuksista, mitä on tapahtunut, onko kaikki nyt vuodatettu ulos, hävitänkö koko blogin, mitä lukijat ajattelee (onkohan niitä edes), mitä minä teen?!?
Päätin kuunnella vaistoani ja pitää tauon.
Olihan mulla takana reilut puoli vuotta tiivistä psykoterapiaa kirjoittamisen rinnalla, ehkä ajatusten ja kokemusten purkamisestakin tarvitsee välillä lomaa.
Kevään koittaessa sama seinä tuli vastaan myös psykoterapiassa, joten loma siitäkin oli paikallaan, sopivasti juuri vuoden mittaisen jakson jälkeen.
Tästä syystä täällä on ollut hiljaista, samoin kuin ig-tilini puolella.
🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸
Mutta missä mennään ja mitä "lomalla" sitten tapahtui...
No, kaikkea päinvastaista (onneksi). Oli aikaa nauttia keväästä ja kesästä, huomata ilahtuvansa taas pienistä asioista kuten leskenlehtien ilmaantumisesta ja kesän vihreyden saapumisesta. Viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, seurata hymyillen vieressä kun taapero laittaa ensi kerran varpaansa kylmään järviveteen tai kiljuu kauhusta nähdessään pienen ahvenen isoveljen ongessa. Pysähtyä itsekin välillä tuijottamaan lähietäisyydeltä muurahaispesän vilinää (koska taaperokin tekee niin) ja kävellä avovarpain kostealla nurmikolla. Tuskailla liian kuumia päiviä ja polttaa itsensä auringossa.
Oli myös onnea ja rakkautta, niin arjessa kuin suuressa juhlassakin. Menimme naimisiin ❤️ ja vietimme ihanan juhlapäivän tärkeimpien läheisten kanssa. Ennen juhlaa oli tietenkin suunnittelua, askarteluja, suunnittelua, varauksia, tilauksia, suunnittelua, polttarit ja vielä vähän askartelua ja suunnittelua. Nautin kaikesta ja elin todellakin unelmaani. ❤️ Synkät ajatukset pysyivät kauempana kuin pitkiin aikoihin, mihin tietenkin vaikutti suuresti se, että ajatukseni oli ohjattu johonkin muuhun mielekkäämpään asiaan.
Hääjuhlien jälkeen tulikin sitten eräänlainen tyhjyys. Päivät alkoi "mitä minä nyt tekisin -ajatuksilla" ja mistään ei oikein saanut kiinni. Paljon oli ajatuksissa tekemistä mutta mikään niistä ei valmistunut eikä osa päässyt käsittelyyn lainkaan. Onneksi lyhyen tyhjyys ajan jälkeen osasin myös nauttia tekemättömyydestä eikä mielikään päässyt synkkenemään liikaa. Tarkennettakoon, että tämä minun "tekemättömyydestä nauttiminen" sisälsi mm. mökin huussin maalaamisen ja sisustamisen, uimarannan putsausta, kivihommia, kesälomareissua Kuopioon lasten kanssa kolmisin, leikkipuistoilua, ystävien näkemistä yms pientä. :)
Syksyn saapuessa taaperomme aloitti päiväkodin, 60%:n hoitoajalla, pojat palasivat kouluun 2- ja 5- luokan opintojen pariin sekä vanhin jatkaa amistelua. Mies tekee reissutyötään entiseen tapaan ja minä aioin keskittyä tekemään niitä miljoonia mielessä pyörineitä kotijuttuja ja muita, kun kerrankin on rauhaa niitä tehdä. Mutta enpäs montaa päivää kodin hiljaisuudesta nauttinutkaan kun aloinkin tekemään keikkaluonteista (yleensä 1-3pvä/vko) työtä kalankasvattamolla. Ja olen niin tykännyt!
Hetkinen mentiin tällä arjella, kunnes...
...jatkuu omassa postauksessaan.
Kommentit
Lähetä kommentti